Tunturimaraton 2016

Tänä vuonna tunturimaraton oli minun kohdallani tunturipuolikas. Karhunkierroksesta jäänyt tunne huonosta juoksukunnosta sai minut valitsemaan kotikisassa matkaksi puolikkaan, 21,5 kilometriä Pyhä-Luoston herkkuja. Pitkin kesää pidemmillä lenkeillä on ollut tunne että juoksu on aivan hyvää 15-16 kilometriin saakka mutta sitten tulee seinä vastaan. Ikään kuin kestävyyskunto riittäisi tuohon. Tältä pohjalta ajateltuna puolikas olisi ainakin sopiva matka, sopivampi kuin koko tunturimaraton.

Kuitenkin tuntuma parani kesän edetessä ja pari viikkoa ennen h-hetkeä tehdyt porrastreenit saivat mielen hieman kirkastumaan. Ystäväni Jussi kysyi yhtenä iltana olenko kellottanut Uhriharjun portaita koskaan. Uhriharjun portaat johtavat Isokurun luoteispäässä kurun pohjalta, Pyhänkasteen putoksen vierustaa Uhriharjun päälle. Portaita on 375 kappaletta ja ne ovat varsin oiva paikka testata happojen sietoa. En ollut aiemmin ajatellut, vaikka olen ne useasti juossut, kellottavani portaiden nousua. Niinpä lähdin seuraavana päivänä, maanantaina, lenkillä juoksemaan Isokurun läpi portaille ja otin puhelimella ajan kauanko portaiden nousuun menee. Aikaa kului 2:25. Jussi kävi yhdessä ultrajuoksija Johannes Parkkosen kanssa testaamassa portaat vielä samana iltana ja alittivat molemmat juoksemani ajan.

Minä tietenkin kävin portaissa uudelleen. Tein keskiviikkona porrastreenin, jossa tavoitteena oli juosta portaat ylös kolme kertaa peräjälkeen. Ensimmäiseen vetoon kului aikaa 2:10, toiseen 2:15 ja kolmanteen noin 1:40. Siinä kohtaa portaista oli juoksematta vielä 1/3 mutta henkinen pito loppui ja niin loppui juokseminenkin. Kävin portaissa vielä lauantaina kerran ja kas, yllättäen kehoon tulikin tunne ettei tässä nyt aivan niin huonossa kunnossa olekaan.

Tältä pohjalta seisoin tunturipuolikkaan lähtövaatteen alla pilvisessä, noin + 10 asteen säässä ja ravistelin raajojani hermostuneena. Alkulämmöt jäivät ehkä vähän ohuiksi kun lähtöpaikalla oli paljon muuta tekemistä (lue höpöttelemistä) eikä aikaa reiluun lämmittelyyn sitten jäänytkään.

Paukusta tuttuun tyyliin varovasti liikkeelle. Reittihän oli sama kuin aiempinakin vuosina ja alkoi tutulla nousulla ylös polarrinnettä ja laskuna streetin läpi huoltotielle ja kohti Tajukangasta, Aittokurua ja Kairosmajaa. Käänsin laskuun sijalla kymmenen mutta nousin laskussa välittömästi kolmanneksi ja otin paikkani letkassa. Maratonin häntä tuli vastaan Aittokurun katsomossa ja sen jälkeen ei tarvinutkaan juosta yksin kun aina oli uusi selkä edessä kiinni otettavana. Juoksu tuntui hyvältä. Nousin Karhunjuomalammen nousun osin juosten, osin kävellen. Verrattuna vuoden takaiseen juoksin nousuja enemmän, mikä tietysti oli kohtuullista kun matkalle ei tarvinnut niin paljoa säästellä.

Aika-ajoin takaa kuului puhetta ja askelia ja yritin arvuutella, lähestyykö sieltä joku puolikkaan juosija vai kuuluuvatko äänet juuri ohittamiltani maran juoksijoilta. Niin tuli Huttuloma ja kääntöpaikka eikä kukaan tullut ohi. Lähdin juoksemaan samaa reittiä takaisin suunnatakseni paluumatkalle ja yläpolulle kohti Laakakeroa ja Peurakurun päätä. Ensimmäiset puolikkaan juoksijat tulivat vastaan heti ja arvelin heidän olevan 20-30 sekuntia takanani. Alkoi pelottaa. Edessä oli pitkä nousu ja mieleen hiipivät viime vuoden kokemukset liian kovasta alkuvauhdista ja sen kostautumisesta.

Nousun puolivälissä Ilkka Leppävuori tulikin ohitseni. Olin edennyt nousua siihen mennessä juosten ja kävellen. Ohituksen jälkeen puristin juoksuksi siltä varalta takaa tulisi enää lisää porukkaa. Laskin kohti Annikinlampea pikku riskillä. Ilkan selkä näkyi aina välistä vilauksella. Ja takaa kuului seuraavien juoksijoiden jutustelua aina silloin tällöin. Yritin kaahata kivistä osuutta niin kovaa kuin kunnon puolesta ja kaatumista vältellen uskalsin. Annikinlammen pahimmassa kivikossa kävin nopeasti polvillani mutta siitä ei koitunut juurikaan harmia. Tunsin kuitenkin jaloissa että nyt on tultu kovaa ja on pakko kävellä. Nousin kävellen miltei koko muutaman sadan metrin nousumatkan polun seuraavaan lakipisteeseen, josta se kääntyy laskuksi kohti Karhunjuomalampea. Lasku sujui taas hyvin ilman kompurointeja. Kuitenkin juuri ennen huoltoa kun lasku muuttui tasamaaksi, tunsin uudelleen että kovaa on tultu.

Edessä olisi kuitenkin vielä kisan kovimmat koettelemukset; hiekkatieosuus puiston rajalle ja nousu puiston rajaa ylös Kultakeron huipulle. Huttulomasta Annikinlammelle reitillä ei ollut vastaantulijoita eikä ohitettavia, Annikinlammelta Karhunjuomalammelle vastaan tuli jonkin verran puolikaan häntäpään juoksijoita ja siitä eteenpäin reitillä oli tunturikympin juoksijoita. Hiekkatieosuudella ei kuitenkaan ollut ketään, kolmea retkeilijää lukuunottamatta. Ei mitään henkistä tukea muilta kilpailijoilta. Paitsi tietysti takaa ajoittain kuulunut seuraavien juoksijoiden keskustelu. Tiesin että siellä he ovat ja toivoin etteivät he ajaisi minua kiinni ennen loppunousua.

Lähdin nousuun ja olin jo aika valmis. Mietin kuinka kivaa olisi pysähtyä. Toisaalta kuitenkin tiesin miten nousu etenee ja jaoin sen mielessäni etappeihin; ensiksi tuohon hyllylle, sitten jyrkän alle, sitten jyrkkä, lyhyt hylly ja toinen jyrkkä. Sitten kaatuneen puun alta ja vasemmalle... Esko Alaollitervo ja Samuli Tiirikainen tulivat ensimmäisen jyrkän alla ohi aivan peräjälkeen. Jutustelimme nopeasti jotain ja Esko sanoi vielä Samulille mutta kuitenkin riittävän kuuluvasti jotta minäkin kuulisin: "Pitää ottaa kaulaa kun on tuo alamäkijuoksija tuossa takana." Niinpä. Jos vain pysyn teidän perässä niin loppulaskussa mitataan. En kuitenkaan pysynyt.

Miehet lähtivät juoksemaan kuin nousukulma loiveni puurajan yläpuolella. Katsoin itselleni aiemmin viikolla merkin josta lähden juoksemaan enkä pysähdy ennen maalia. Merkki tuli ja meni. Ja minä jatkoin kävelyä. Vasta hiekkatiellä tunturin päällä vaihdoin kävelystä juoksuun ja lähdin hinkuttamaan kohti kotia. Juoksin vanhuksen yläasemalle ja katsoin missä asti herrat ovat menossa; Eskon tunnistinkin siirtymällä kultakeron rinteestä kohti Expressin yläasemaa. Joo, kuudes sija tunturipuolikkaalta. Aivan hyvä sekin on. Takana ei näy ketään eli rauhassa nautiskellen maaliin. Juoksin Expressin yläasemalle ja lähdin laskemaan sinistä rinnettä alas. Kun aloin nähdä alarinteeseen, näin Eskon ja Samulin taivaltavan rinteen mutkassa, parin sadan metrin päässä. Lähdin pudottamaan rinnettä alas. Juoksin mutkaan ja näin että olin ottanut miehiä ehkä viitisenkymmentä metriä kiinni. Saalistajan vaistoni heräsivät. Juoksin riskillä ja pitkillä loikilla heinikossa. Selät edessäni tulivat askel askeleelta lähemmäksi. Huippuhissin ala-aseman kohdalla etäisyyttä oli enää seitsemänkymmentä metriä ja näin että matkanteko oli vaikeaa. Esko ohitti Samulin mutta joutui juoksemaan pientä siks-sakkia alaspäin. Samuli tuli suoraan mutta hyvin varovasti. Tulin niin pitkillä askelilla että jos olin kuunnellut heidän ääniään koko matkan ajan, nyt he kuulivat hyvissä ajoin kauhean töminän kun tömistelin alamäkeen ylivauhtia liian pitkillä loikilla.

Ohitin heidät, vaikka Esko vielä yrittikin rinteen hieman loiventuessa alkaa juoksemaan suoraan alas sik-sakkaamisen sijaan. Painoin riskillä kohti huoltotietä ja viimeisiä satoja metrejä. Aivan mäen alla katsoin että voiko olla, ei voi. Onpa kuitenkin. Ilkka juoksi hiljalleen kohti maalia vain kolmisenkymmentä metriä edelläni. Toiveet kolmossijasta heräsivät uudelleen. Käännyin tielle ja kohti maalia, katse tiiviisti Ilkan selässä. Ilkka kuuli takaa lähestyvät askeleet ja katsoi olkansa yli. Katsoi uudelleen ja tunnisti minut ja alkoi uudelleen juosta. Resursseja oli jäljellä sen verran että ero alkoi heti kasvaa. Tulin maaliin kuusi sekuntia hänen perässään ja olin maaliviivan ylityksen jälkeen kokolailla nahkat. Loppuajaksi kirjattiin 2.12.02 ja sijoitukseksi 4. Esko Alaollitervo otti viidennen sijan kuusi sekuntia hitaammalla ajalla ja Samuli Tiirikainen 6. sijan 25 sekuntia perässäni.

Kokonaisuutena hyvä kisa. Tai oikeastaan erittäin onnistunut kisa. Vauhdinjako ok, kunto ok, ruoka (1 geeli) ja juoma (7dl) ok. Sain tehtyä suorituksen, joka tällä keholla tässä tilanteessa on tehtävissä.


Tunturimaratonin tulokset tästä.

NUTS Karhunkierros 2016

Lähdin Karhunkierroksen 53 (55km?) kilometrille vahvasti epävarmoin tunnelmin. Treenikalenteri loppuu syyskuun 13. päivään ja sen jälkeen liikunnot ovat olleet lähinnä mäenlaskua. Viisitoista skinipäivää menneen talven aikana ovat likipitäen ainoat asiat jotka viittaavat kestävyysurheiluun. Juoksuhommia maalis- ja huhtikuussa muutama, toukokuussa vähän enemmän mutta ei tarpeeksi.

Tältä pohjalta astelin starttiviivan taakse Oulangassa. Keli oli mitä parhain ja edessä Juumaan asti ennalta tuntematonta polkua. Paukusta reippaasti liikkeelle jossain noin 20. sijan paikkeilla. Muutaman kilometrin jälkeen olin mukana hyvässä letkassa joka eteni kuulemma jotain 5.30-6 minuutin kilometrivauhtia. Mietin että oiskohan siinä liikaa mutta päätin sitten että juostaan vielä kun se on mukavaa. Konttaisen ja Valtavaaran ylityksiin on myös hyvä kerätä 'bufferia' koska siellä vauhti hidastuu.

Valittelin letkassa juostessani että molemmissa kantakalvoissa tuntuu kiristystä. Epäilin kuitenkin varsinaiseksi syyksi sitä että kiristin lähtiessä kengät liian kireälle ja sen vuoksi kengät painavat jalkapohjaa. Kanssani juossut HTRC:n puuhamies, jonka nimi siinä jäi tuntemattomaksi, sanoi napakan ohjeen: "Korjaa heti, jos mahdollista." Irtaannuin saman tien letkasta ja juoksentelin yksin ohitellen muutamia pidempien matkojen juoksijoita ja tullen itsekin ohitetuksi. Riitävän kauan yksin juostuani uskalsin viimein pysähtyä muutaman tulipaikan kohdalla. Otin kengät nopeasti pois ja jätin nauhat löysemmälle kun jatkoin taas matkaa.

Juuman huollosta otin mukaan 2x0,5 litraa urheilujuomaa jäljellä olevan juomarakon lopun lisäksi sekä yhden Snickers-patukan. Tiesin viime vuoden kokemuksesta että nyt edessä olisivat kisan tylsimmät kilometrit. Koska kuntokin oli huono, jouduin varsin pian huollon jälkeen pudottamaan sauvakävelyksi. Juoksu ei oikein maistunut ja ensimmäiset krampit alkoivat tuntua lähentäjissä. Kulku oli kovin nihkeää eivätkä mukana olleet geelitkään enää maistuneet. Söin Juuman huollon jälkeen vain sen Snickersin ja Konttaisella pari kourallista sipsejä. Kun ei uppoa niin ei uppoa. Vesi loppui muutama kilometri ennen Kumpuvaaran laavua ja kävin laavun takana olevasta lammesta hakemassa litran vettä loppumatkalle Konttaisen huoltoon.

Kumpuvaarasta eteenpäin reitti on taas mielenkiintoinen lukuunottamatta niitä muutamaa hiekkatiepätkää joita tälläkin välillä on. Mukavaksi sitä ei voi sanoa jos vertaa alkukilometrien neulaspolkuun Oulangassa. Juoksin hissukseen loivat laskut ja vähän tasaista. Kävelin suosiolla ylämäet. Kumpuvaaran laelta katsottuna Konttainen, Valtavaara ja Ruka näyttävät olevan ihan lähellä mutta kummasti siinä aikaa ja energiaa palaa ennenkuin on edes Konttaisen päällä.

Huollosta litra vettä ja ne pari kourallista sipsejä ja kohti viimeisiä kilometrejä. Hekumoin puhtaasta vedestä urheilujuoman sijaan jo ennen ensimmäistä huoltoa mutta olin siinä 'liian kiireinen' ottaakseni sitä mukaan. Niinpä Valtavaaran pätkällä kun vei juomapullon huulille ja aisti sen uhreilujuoman vienon tuoksun, oksennus meinasi nousta suuhun vaikka pullossa vettä olikin. Loppupätkä meni viime vuotista paremmin. Krampit lähentäjissä ja pohkeissa olivat koko ajan ns. pinnan alla mutta eivät kuitenkaan pahasti iskeneet ennen viimeisiä satoja metrejä. Vuosi sitten piti vielä '500 metriä maaliin' -kyltin kohdalla pysähtyä mutta nyt, vaikka molemmat pohkeet vähän krampissa olivatkin, pääsin juoksemaan pysähtymättä maaliin.

Aikaa tähän lystiin paloi 6.58. ja sijoitus oli sopuisa 20.

En tiedä olenko pettynyt vai tyytyväinen. Ehkä tällä treenipohjalla ei kauhean paljon enempää kannatakaan odottaa. Syömä- ja juomapuoli olisi ehkä pitänyt hoitaa ammattimaisemmin. En taas oikein suunnitellut kunnolla ja niinpä vesi pääsi loppumaan. Toisaalta tuosta energiahommasta en osaa varmasti sanoa kun ei kuitenkaan pahasti tuntunut että virta olisi loppunut. Söin siis seitsemän tunnin aikana neljä geeliä ja yhden suklaapatukan sekä pari kourallista sipsejä.

Neljän viikon päästä starttaa 80 km du Mont Blanc Chamonixissa. Viime vuoden upeat muistot mielessä on ikävää tehdä päätös jättää kisa välistä mutta ei tällä pohjalla taida kannattaa lähteä kokeilemaan.

hihtopäiväkalenteri

13.5. Isskardbreen. Trollvastindin S facen kuru oli poikki => 6 Total 90
10.5. Imagaisi NW 8h autolta autolle. Sinkkiseikkailu
5.5. Sekuntti selällään couloir takapihalla (Vuonotalon asukkaat)
4.5. Sörfjelltinden Bowlin alaosaan (Tmu & al.)
3.5. Sjufellet Tamok (Tmu & al.)
1.5.
30.4. => 10
24.4. Pikkukuru
23.4.
17.4.
16.4.
10.4.
8.4.
7.4.
3.4.
2.4. 
26.3. => 13
24.3.
20.3.
19.3.
13.3.
12.3. Noitatunturi
11.3.
6.3.
5.3.
4.3. Kakkonen
3.3. Noitatunturi
2.3.
1.3.
29.2. => 20
28.2.
21.2.
20.2.
19.2.
18.2.
17.2. Pikkukuru
16.2.
15.2.
14.2. Pikkukuru
13.2.
12.2. Dumppipäivä
11.2.
10.2.
7.2. Pikkukuru
6.2.
5.2.
4.2.
3.2.
1.2.
31.1. Pikkukuru => 16
30.1.
29.1.
26.1.
25.1.
24.1. Pikkukuru
23.1.
18.1.
16.1.
15.1.
9.1.
8.1.
4.1.
3.1.
2.1.
1.1.
31.12. => 21
30.12.
27.12.
25.12.
24.12
23.12
22.12
21.12
20.12
19.12
15.12.
14.12.
13.12.
12.12.
11.12.
10.12.
9.12.
6.12.
3.12.
2.12.
1.12.
30.11. => 4
29.11.
22.11.
14.11.

Syyskuu

1.9. Tunturikävely. Annukan kanssa hissukseen joku 1h.
2.9. -
3.9. Maastojuoksu. Isokurun lenkki Otsalampulla illalla. 1h36min, 13,5km.
4.9. -
5.9. -
6.9. -
7.9. Tunturikävely. Noitatunturin lenkki perusreittiä. 2h40min.
8.9. -
9.9. Tunturikävely. Noitatunturin lenkki varioiden, kurujen reunoja. 2.20min.
10.9. H:n kuntopiiri 1h.
11.9. -
12.9. Maastojuoksu 2h12min, 14,4 km. Noitatunturin lenkki Kultakerolopetuksella Otsalampulla.
13.9. Tunturikävely 1h40min+1h315min. Soutajalla H:n kanssa.

Tunturimaraton

Juoksukauden päätapahtuma oli kyllä Chamonixin 80 kilometriä mutta täytyy kotikisassa silti aina pyrkiä esiintymään edukseen. Näin aatoksin marssin starttialueelle 8.8. klo 8.40 Routalan Mikon kanssa. Kävelimme mökiltä saadaksemme koneistot käyntiin. Diesel lämpenee hitaasti.

Maratonille lähdettiin kahdessa aallossa kolmen minuutin välillä. Kukin juoksija sai valita itse kummassa ryhmässä starttaa. Ajattelin että ekaan ryhmään tulee tunkua mutta taisipa valtaosa startata jälkimmäisessä. Startti tapahtui klo 9. Ennakkosuosikit, viime vuoden voittaja Henri Ansio, kakkonen Jussi Kumpula ja nelonen Joonas Kortelainen lähtivät luonnollisesti heti paukusta kovaa. Startti porrastettiin jotta juoksijat ehtisivät jonoutua ennen Aittokurun portaita, eikä portaiden yläpäähän tulisi pahaa ruuhkaa. Siinä mielessä terävä aloitus oli viisautta. En ollut startissa aivan kärjessä mutta alun lyhyen nousun kohdalla varmaankin jossain sijalla viisitoista. Kohentelin sijoitustani viime vuotiseen tapaan laskussa huoltotielle ja Tajulta alas portaille. Arvioin Aittokurun jälkeisellä pururatapätkällä olevani kilpailussa sijalla viisi.

Spekuloin ennen starttia, lähtisinkö reissuun jokaisella lenkillä mukanani kantamalla pienellä vyölaukulla sekä juomavyöllä, johon pakkaisin 0,75 litran juomapullon. Kaikkien tarvittavien tavaroiden pakkaaminen onnistuisi tähänkin settiin mutta tiukkaa se tekisi. Lopulta päädyin helpompaan ratkaisuun ja otin selkääni Haglöfsin Gram Comp 12 repun. Siihen tavarat mahtuvat heittämällä. Juomat pakkasin repun olkahihnoihin kiinnittämiini pullotaskuihin. Ratkaisu osoittautui varsin pian huonoksi. Koska repussa ei varsinaisesti ollut juuri mitään eikä selkäpuolella näin ollen painoa paljoakaan, juomapullot olkahihnoissa tekivät repusta etupainoisen, jolloin reppu nousi ylemmäksi ja olkahihnojen 'tyvi' alkoi painaa niskaa. Jouduin paikoin kannattelemaan reppua, koska tuli tunne että paine hartioissa alkaa blokkaamaan verenkiertoa niskassa.

Kairosmajan jälkeen reitti kääntyy hiekkatielle ja lähtee nousemaan kohti Karhunjuomalampea. Hiekkatieosuudella ihmettelin edellä juosseiden jälkiä, erityisesti askelmittaa. Nähtävästi siellä pitempiraajaiset miehet juoksevat kovaa! Askelmitta lähtestyi varmaankin minun pituushyppyennätystä jostain ikäkausisarjoista. Hiljaa takaani alkoi kuulua juoksemisen ääniä. Savitaipaleen kovin vapaahiihtäjä, Savon Suksistudiota edustanut Jani Laukkarinen hiipi kantaani. Jubailimme Janin kanssa talvella juoksuhommista ja niin vanha ratajuoksijakin ilmoittautui tunturimaratonille. Jani lähti paukusta liikkeelle todella sähäkästi mutta alun porraspätkät olivat hänelle haastellisia ja sain niillä tehtyä häneen hieman eroa.

Juoksimme yhdessä ja rupattelimme niitä näitä. Niin meni Karhunjuomalampi ja Annikinlampi. Jani juoksi ylämäet aina muutaman askeleen pidemmälle kuin minä mutta hiissauduin hänen kantaansa aina laskuissa. Muutoin oli tunne että tänään ei ole hyvä päivä. Juoksu tuntui tasaisellakin vähän nihkeältä. Annikinlammelta Huttulomaan oli tilapäisesti vähän helpompaa kun vauhti ehkä hieman tasaantui.

Ohitimme Huttuloman huollon pysähtymättä. Jouduin solmimaan avautuneet kengännauhat pian Huttuloman jälkeen ja jäin Janista muutaman kymmenen metrin päähän. Ero pysyi koko Huttutunturin nousun ajan suunnilleen samassa mutta taas laskuosuudella sain Jani kiinni. Samalla takaa alkoi taas kuulua juoksun ääniä. Joensuun Markus Rannankari tuli heittämällä ohi ja katosi horisonttiin. Hetkeä myöhemmin tuttu ääni takanani kysyi: "Onko se Janne?" Vastattuani myöntävästi, Antti Luiro jatkoi: "Jätkät avasivat hirveellä vauhdilla mutta kympin jälkeen tullaan sitten selkä edellä vastaan." Antti meni pian ohitsemme mutta jäi kuitenkin vielä näköetäisyydelle ja Latvavaaran kylkeä mukailevassa laskussa kohti 21 km:n huoltoa juoksimme kaikki kolme yhdessä.

Huollosta nopeasti puoli litraa vettä pulloon ja jatkamaan. Samoin kuin vuosi sitten, loivassa nousussa huollosta ylös kohti Latvavaaran huipun ylittävää polkua, matkanteko alkoi tuntumaan jaloissa. Jani oli ehkä sadan metrin päässä edessä ohitettuaan huollon pysähtymättä. Anttikin alkoi etääntyä. Tipautin kävelyksi. Nautin ensimmäisen geelin Huttulomassa ja nyt otin toisen ja tipautin elektrolyyttiporetabletin kiehumaan vesipullooni. Hieman käveltyäni aloin taas juosta. Antti oli muutamia kymmeniä metrejä edelläni ja Jani vielä pidemmällä mutta ero häneen kaventui askel askeleelta.

Puuduttava mönkijäura loppui viimein ja polku kääntyi kivikkoiseksi nousuksi kohti Latvavaaraa ja kotia. Sain Janin, ja Antin vielä kerran, kiinni mutta nousun hieman loivennuttua Antti nosti taas juoksuksi ja siihen emme Janin kanssa vastanneet. Samalla porukkaamme liittyi Endurancen Mikko Luusalo. Vaihdoimme muutaman sanan ja Mikko meni ohitsemme. Yritin itsekin nostaa juoksuksi loivaan ylämäkeen mutta sitä seurannut kevyt krampin oire oikeassa lähentäjässä pakotti takaisin kävelyyn. Nakkasin kiduksiin kaksi suolatablettia ja hieman magnesiumia. Samalla katsoin olkani yli ja totesin että Jania ei näy. Ihmettelin hetken että mihin mies on kadonnut mutta kun polku samalla loiveni lähes flätiksi, aloin taas juosta ja keskittyä taivaltamiseen.

Pian Latvavaaran huipun kivikkoisella polulla sain Mikon kiinni ja menin hänestä saman tien ohi. Loiva ja kivikkoinen lasku vetreytti jalkani, kramppioireita ei kuulunut ja juoksu maistui taas hyvältä. Porontahtoman kohdilla vastaan alkoi tulla juoksijoita, jotka olivat matkalla kohti 21 km:n huoltoa. Routalan Mikko tuli jossain vaiheessa vastaan, samoin Ville Aho, Pyhä-Ruka konserin toimitusjohtaja sekä muita tuttuja ja tuntemattomia. Jokaiselle nopea kannustus ja hymy.

Kapustan jälkeen taivalsin yksin pitkää laskua, pidempää nousua, taas pitkää ja loivaa laskua Huttujärven varaustuvalle ja vielä 1,2 kilometrin viitalta hiekkatietä Huttuloman huoltoon. Vesi loppui jossain vaiheessa ja mietin jo Huttutunturin kosteikoilla että pitääkö koukata purosta vettä. Kilometrin hiekkatieosuus oli samanlaista kurjuutta kuin viimekin vuonna. Tilapäisesti tunnelmaa piristi vastaantullut lenkkeilijä, joka kertoi että edellä oli kaksi juoksijaa vain parin minuutin päässä

Huttulomassa join ja täytin pullot. Henkilökohtainen huolto tarjosi valittavaksi suklaata tai geeliä. Ei tarvinnut miettiä! Otin mukaan pari suklaapatukkaa ja jatkoin matkaa. Mikko tuli huoltoon hieman jälkeeni mutta tankkasi vain nopeasti nestettä ja lähti ennen minua. Pitkä nousu kohti Laakakeroa alkoi ja kävelin koska juokseminen ei houkutellut. Pian naisääni takaani sanoi:"Hei, juostaan yhdessä. Olen taivaltanut koko matkan yksin ja on kivempi juosta kimpassa jonkun kanssa kuin yksin." Vastasin että joo, yritän. Naisten sarjan voittaja Jaana Leivo ohitti minut kepeästi ja vaikka parikymmentä metriä juostuani sanoin että juostaksesi minun kanssani, sinun täytyy odottaa, Jaana jatkoi hyvällä vauhdilla ja meni menojaan.

Laakakeron nousun loputtua reitti kääntyi laskuksi kohti Annikinlammen überkivisiä polkuja. Puolimaratonin juoksijoita alkoi tulla selkä edellä vastaan ja vaihdoin muutaman sanan jokaisen kanssa. Erityisen hyvällä meiningillä matkassa olivat Ahon Ville siskot, Mia Porkkala ja Anna-Kaija Lappalainen. Naisten nauru ja höpötys kuului jo ennen kuin ladyt tulivat puiden takaa näkyviin. Hieman ennen Annikinlammen kivikkoja sain Mikon taas kiikariini. Olin selvästi nopeampi laskuissa ja kivikoissa kuin hän, joten tiesin että laskussa Karhunjuomalammelle minun on jätettävä Mikko lopullisesti jos meinaan saapua maaliin ennen häntä. Näin myös toimin. Odotin lyhyen nousun Annikinlammen jälkeen ja Mikko saikin tässä hieman eroa mutta polun käännyttyä laskuksi sain hänet nopeasti kiinni ja kiristin hieman vauhtia.

Otin Karhunjuomalammelta vielä puoli litraa vettä ja lähdin kohti kotia. Sorastettu ja leveä ulkoilureitti kohti kansallispuiston rajaa noudattelevaa nousua Kultakeron huipulle oli taas vähän pakkopullaa mutta toisin kuin vuosi sitten, kramppiongelmia ei onneksi tässä vaiheessa ollut. Meno oli muuten vain vähän nihkeää. Viimein reitti kääntyi jyrkästi oikealle ja viimeiseen nousuun. Molempien jalkojen lähentäjät kramppasivat heti kun pudotin kävelyksi ja nousukulma muuttui jyrkemmäksi. Olin jo syönyt kaikki mukanani olleet suolatabletit, joten huolestuin että tähänkö tämä nyt tyssää. Samalla Jyväskylä Trail Runnersin Tomi Mikkola tuli ohitseni ja juoksi lähes koko nousun, tai sen minkä pystyin näkemään. Krampin helpottivat nousun aikana ja kävelin koko mäen vaikka välissä tuntui että tasapainokin alkaa jo heittää. Katsoin olkani yli nopeasti juuri kun polku yhdistyy huoltotiehen radiomastoalueen aidan kulmalla ja näin että Mikko on takani ehkä noin sadan metrin päässä. Tämä antoi minulle lisävoimia nostaa taas juoksuun ja juoksinkin tuolihissiltä alkavan lyhyen laskun ja sitä seuraavan nousun Pyhä Expressin yläasemalle aivan viimeistä jyrkkää, parin-kolmenkymmenen metrin pätkää lukuunottamatta.

Loppulasku Sinistä rinnettä alas sujui taas erittäin hyvin. Vaikka koko päivänä ei ollut ylämäkijalkoja, alamäkijuoksu sujui. Vielä viimeinen vilkaisu olan yli reitin kääntyessä laskettelurinteestä huoltotielle ja kohti maalia. Uhkaajia ei takana näkynyt, joten turvallisin mielin viimeiset sadat metrit maaliin. Sijoitus parani viime vuoden 13:sta seitsemänneksi ja aika noin viisi ja puoli minuuttia loppuaikaan 4:21:52.

Elokuu

1.8. Juoksu 53min, 10,5 km. Oulussa pururatalenkki.
2.8. Juoksu 1h10min, 13,8km. Pururatalenkillä vetoja 4x1km<4min/km. Kulki hyvin, hitain 3:48 ja
       nopein 3.37
3.8. -
4.8. -
5.8. Maastojuoksu 2h15min, 13,5km. Tunturijuoksuklinikka. Aika hissukseen.
6.8. -
7.8. -
8.8. Tunturimaraton. 4.21:52, 43km. 7. sija. Sijoitus puolittui ja aika parani noin 5min 30sek.
9.8. -
10.8. -
11.8. -
12.8. -
13.8. Maastojuoksu 1h13min, 10km. Kurun läpi ja puiston rajaa ylös. Väsyneet jalat.
14.8. -
15.8. -
16.8. -
17.8. Maastojuoksu 52min, 6km. Oukulla. Todella nihkeää.
18.8. Maantiepyöräily1h57min, 55km. Oikaraisessa päin ja siellä täällä. Lopuksi opistolle ylös.
         Yllättävän hyvin kulkee pyörä. Selkeästi happi kulkee, voimaa ei ole. Vieläkään.
19.8. Kävely 1h35min, 10,8km. Siltojen lenkki ja lopuksi pikku kiepaus Oukulla
20.8. Juoksu 1h31min, 11,9km. Apen kanssa hissukseen siltojen lenkki ja lopuksi pikku kieppaus
         Oukulla.
22.8. Maantiepyöräily 2h22min, 54km. Annukan kanssa Vuostimon lenkki ja lopuksi hotellille.
23.8. Maastojuoksu 1h18min, 9,3km. Noitatunturin kautta Karhunjuomalammelle kahville ja lätylle.
23.8. Maastojuoksu 1h13min, 9,2km. Noitatunturin kautta kämpille.
25.8. Juoksu 1h9min, 11,6km. Siltojen lenkki kaupunkivariaatiolla ja Tottorakalta dh-polkuja alas.
         Odotus ei ollut hyvä mutta lopulta juoksu kulki aivan mukavasti.
26.8. -
27.8. Maastojuoksu 1h22min, 10,8km. Ounasvaaralla kiersin mukavan luontopolun. Jotenkin  
         nihkeää.
28.8. -
29.8. Sekalaista soppaa 1h30min. Rikun polttareiden nyrkkeilytreenit. 
30.8. -
31.8. -

Heinäkuu

1.7. Tunturikävely 1h. Polaria ja persettä ylös. Sinistä alas. Aika väsynyttä jaloissa.
2.7. -
3.7. -
4.7. Kuntopiiri 1h. Pari kierrosta erilaista rempoilua tuossa pihassa. Sai taas ittensä niin kipiäksi.
5.7. -
6.7. Maastokävely 1h48min. Isokuru ja puiston rajaa toppiin.
7.7. -
8.7. Maastojuoksu 1h57min. 14,7km. Noitatunturin lenkki. Loppua kohti meni vähän puuduttavaksi.
9.7. Maastojuoksu 1h57min. 15,5km. Noitatunturin lenkki väärinpäin. Kairosmajan polkua.
10.7. Tunturikävely 2h40min. 14,9km. Perus Noitatunturi ja puiston rajaa Kultakeron toppiin.
11.7. Tunturikävely 2h30min. Tsokka-Pikkukuru-Oravalampi.
12.7. Melonta 2h. Javarusjoella.
13.7. Maastojuoksu 1h40min. 14,4 km. Sama kuin 10.7. Mono oli syönnillä.
14.7. Sauvakävely 2h51min. Latua pohjoiseen sit. pun. pohjoinen-Huttu-tuoli-FIS-Polar.
         Rinnesirkus oli kaukaisena tavoitteena mutta ei jaksanut. Tuli nälkä. Nousumetrejä n. 1400.
15.7. Maastojuoksu 2h43min. 23,4 km. Huttulomassa mutka. Piti olla rauhallista mutta vähän
         väsynyttä oli.
16.7. -
17.7. Maastojuoksu 1h, 9 km. Kurun läpi, huoltotielle ja maston taakse kuoharille.
18.7. Maastojuoksu 1h30min, ? km. Mittari sammui. Juoksin vetoja reitillä polar-sininen-pohjoinen
         4x850 metriä vaihtelevassa maastossa. Kovaa! Siis hommaa, ei välttämättä vauhtia.
19.7. -
20.7 Maastojuoksu 1h58min, 16,6 km. Noitatunturin lenkki lintutornin kautta.
21.7. Maastojuoksu 1h4min, 10,6km. Kurun läpi, puiston rajaa ylös ja huoltotietä alas.
22.7. -
23.7. -
24.7. -
25.7. -
26.7. Maastojuoksu 54min, 8,4 km. Kurun läpi, puiston rajaa ylös ja sinistä alas. Viikon maalauksen
         jälkeen kulki yllättävän hyvin.
27.7. Maastojuoksu. 1h42min, noin 15km. Mittari sammui Noitatunturissa. Noitatunturin lenkki.
         Nyt kulki aivan tajuttomasti!
28.7. Maastojuoksu 1h2min, 9,6km. Kivitunturin luontopolku.
29.7. Maastojuoksu 1h5min, 11,6km. Kurun läpi, Kairosmajan polku ja pururataa. Mielettömän
         siistiä kauheassa vesisateessa. Kolme viimeistä kilometriä kovaa.
30.7. -
31.7. -